Kaukaisimpien puskaparkkien metsästäjä

Terveisiä puskasta! Täällä kirjoittelee Minna, sosiaalinen erakko, elämäntapaseikkailija, kaukaisimpien puskaparkkien metsästäjä ja hevosten sieraimiin puhaltelija. Tykkään halata tavatessa, nauran äänekkäästi ja liikutun usein luonnon kauneudesta.

Oon jo pidempään jakanut kuulumisia milloin mistäkin puskasta instagramissa, mutta aattelin, että olisi kiva edes omaksi iloksi saada kommelluksia kokoon blogin muodossa. Ehkä samalla voin rohkaista muita elämään sitä oman näköistä elämää ja toteuttamaan unelmiaan.

Synnyin vuonna 1987 oinaan merkeissä

Asuin koko lapsuuteni punaisessa vanhassa puutalossa Pornaisissa, Etelä-Suomessa. Yläkerrassa kummitteli (FAKTA) ja takapihalla oli 50 mustaherukkapensasta ja maailman paras puusauna. Oon se (epä)kuuluisa keskimmäinen sisko, jolla oli aika kova meno päällä. Lempihommaa oli mm. puissa kiipeily, vanhemmille tanssiesitysten järkkääminen olkkarissa ja salaa hiustenleikkaaminen (joista eka ja vika kuuluu edelleen repertuaariin).

5v- synttäribileet. Tässä oli tanssimusana varmaan Frööbelin Palikat, Eppu Normaali tai “Let’s Twist Again.”

Ensimmäinen lauseeni oli “akkia, akkia, akkia.” (eli “niinkuin olis jo”) ja jo hieman kehittyneempi lapsuudenviisaus: “Yhdet kaks muttei toisia” (kun halusin mökillä karkkijemman aarteita). Ja ei unohdeta “Lisää noosupalaa”, joka tietenkin tarkoitti: “Lisää norsupalaa”, joka tarkoitti että lisää kinkkua joulupöydässä. Lopulta sain tarpeekseni kaikenmaailman noosupaloista, ja olen ollut kasvissyöjä teinivuosista lähtien. (Okei oon syönyt välillä kalaa).

Virpomaan menossa siskojeni kanssa, parhaat päällä. (Meitsi vasemmalla).

Pienellä pikakelauksella eteenpäin, ei sanonut ykskään mummo hangessa

Koska pianonpakotuspimputtelusta heppatytöksi 4-ever siirtyminen ja salibandykentillä mailan heiluttaminen on jokseenkin kadonnut omasta hatarasta muistista, hypätään niihin muistelemisen arvoisiin hetkiin. Vuoden lukiossa kärvisteltyäni ja sen laitosmaisuudesta ahdistuneena hain taidekouluun, johon ilokseni pääsin sisään. Valmistuin valokuvaajaksi Pekka Halosen akatemiasta vuonna 2008 ja lempihommaa kouluajoissa oli väripimiössä työskentely.

Opiskeluaikoina toimin myös kotihoitajana eläinsuojeluyhdistyksille ja pidin huolta lukuisista kodittomista kissoista ja koirista, kunnes ne löysivät oman kotinsa. Tuolloin elämääni asteli myös silkkikorvainen Rebel, ensimmäinen koirani, muusani, henkioppaani. Rebelistä kerron lisää myöhemmin.

Rebel ja siskoni olivat malleina päättötyössäni Pekka Halosen akatemiaan.

Reppureissauksesta hyppy pakuelämään

Opiskelujen jälkeen reppureissasin ja liftasin ympäri Etelä-Eurooppaa yksin ja kaverien kanssa, mutta ikävöin aina rakasta koiraani Rebeliä. Sitten syntyikin ajatus hommata reissupaku, johon saisin parhaan kaverini helposti matkaan ja olisin vapaa kulkemaan minne ikinä mieli tekee. Isosiskoni asui noihin aikoihin pakussa Yhdysvaltoja kiertäen, varmasti inspiraatiota on siis tullut sieltäkin suunnalta.

Tässä olin iltapalalla, kun löytyi mahtavat dyykkimestat jossain päin Espanjaa liftatessa.

Reissasin ensimmäisellä pakullani (nimeltään Jagannath) ympäri Eurooppaa pariin otteeseen vuosina 2012-2017, ensimmäisen matkan kestäessä kokonaisen vuoden. Jouduin kuitenkin aina palaamaan Suomeen töihin säästääkseni taas rahaa uusiin reissuihin.

Jagannathin ja Rebelin kanssa ensimmäisellä Euroopan reissulla, Montenegro, 2012.

Nykyään vietän täysiaikaista digitaalisen nomadin elämää pakussa asuen

Kuusi vuotta kului on/off pakuelämää viettäen, kunnes lopulta löysin ammatin, joka mahdollisti elämisen kokoaikaisesti tien päällä. Isosiskoni opetti minulle nettisivusuunnittelun salat ja loppu onkin historiaa. Vihdoin olin OIKEASTI VAPAA elämään unelmaelämääni, ja saan tehdä työtä jota rakastan ♥ Kolme viimeistä vuotta on kulunut Eurooppaa kierrellen aina Lofooteilta Tarifaan uuden ja entistä ehomman itsenikkaroimani pakukotini Kiiton kiidättämänä.

Viiden miljoonan tähden hotellini.

Tällä hetkellä oon Pohjois-Espanjassa ja päiviä ilostuttavat “mun tytöt”, eli rescuekoirat Kaaos ja Kaino. Kaaos on “se pinserin näköinen” pallohullu Espanjan tuliainen ja Kaino Viipurin kaduilta pentuna pelastettu “entinen arkajalka”, nykyinen mutalammikoiden hirmu. (Just wait and see).

Tarkoitus olisi matkakertomusten lisäksi kertoa pakurakentelusta, koirien toilailuista ja ihan vaan puskissa elämisen riemuista. Joten stay tuned ja tervetuloa seuraamaan meidän elämää!

Tukka hyvin kaikki hyvin!

JAA KAVERILLE:
5 14 Äänet
Mitä tykkäsit?
Tilaa
Saa ilmoitus
4 Kommentit
Vanhin
Uusin Äänestetyin
Inline Feedbacks
Katso kaikki kommentit
Bhakti
15 päivää sitten

Ihanasti kirjoitettu! Ilolla seuraan tulevia seikkailuja ja kommelluksia! 😀

Christel
15 päivää sitten

Ihanasti kirjoitettu. Maestrokin pääsi kuvaan❤